Mummulan historiaa selvittämässä – päivittyvä postaus
Päivitetty 18.3.2022. Talon ikä onkin yhtäkkiä selvinnyt! Lue lisää postauksen lopusta.
Suosmeren mummulan piti olla peräisin noin vuodelta 1920 – sellaisena sen ostimme. Perikunnalla, joka talon meille myi, oli hallussaan vanha kauppakirja, jossa talon kerrottiin siirtyneen heidän suvulleen 20.4.1920. Ajatus oli, että talo oli tuolloin kaupantekohetkellä ollut melko uusi. Iloitsimme siitä, että meillä on käsissämme nyt jo yli satavuotias talo – vanha, mutta kunnostettava.
Kaupat tehtyämme tutkimme talon myyneeltä perikunnalta saamiamme papereita. Entisten asukkaiden nimiä, syntymä- ja kuolinaikoja, perukirjoja. Sitten silmiimme osui talon entisen omistajan perukirja vuodelta 1977 ja siinä kohta, jossa lueteltiin vainajalta jäänyt kiinteä omaisuus:
”Tienpään tila RN:o 1(11) noin 10 aaria, Ulvilan kunnan Suosmeren kylässä, yli 100 v. vanhoine hirsirakenteisine rakennuksineen”
”Yli 100 v. vanhoine hirsirakennuksineen.”
Ihokarvat nousivat pystyyn. Voisiko talo olla siis vieläkin vanhempi kuin luulimme? Jopa 1870-luvulta? Vai vieläkin vanhempi?
Selvennettäköön, että meistä kumpikaan ei ole historiaekspertti. Meillä ei ole aiempaa kokemusta vanhojen arkistojen penkomisesta – lukuun ottamatta minun pienimuotoista 10 vuotta sitten tekemääni sukututkimusta omasta suvustani. Tuosta vanhasta kokemuksestani kuitenkin tiesin, että vanhoja karttoja, kirkonkirjoja, henkikirjoja ja muita dokumentteja on digitoitu ja ladattu nettiin historiasta kiinnostuneiden kansalaisten iloksi koko ajan enenevissä määrin. Siksi ajattelin, että pääsen ehkä tutkimuksessani alkuun kotisohvalta käsin, nokka ruudussa.
Täytyy sanoa, että tästä melko optimisesta ennakkoasenteestani huolimattakin jouduin yllättymään suuresti ja iloisesti kaikista tulevista dokumenttilöydöistäni. Lisäksi pyysimme ja saimme apua museoalan tuttavaltani, historioitsijatuttavaltani, Käyrän talon nykyiseltä omistajalta (Käyrän talosta lisää tuonnempana), Suosmeren kylän tutulta nykyasukkaalta ja Satakunnan museosta, josta saimme rakennuskonservaattorin katsomaan taloa paikan päälle. Arvokkaana apuna ja tukena etsintäprojektissa on ollut myös yksi talon myyneen perikunnan jäsenistä.
Tässä postauksessa yritän kuvata jännittävää seikkailuamme historiatietojen, arkistojen ja muistelujen parissa. Teksti päivittyy sitä mukaa kun saan kirjattua keräämiäni tietoja ylös – ja myös sitä mukaa kun selvitystyömme jatkuu ja etenee. Mummulan historiasta on tulossa myöhemmin tiiviimpi ja selkeämpi oma postauksensa.
1920 on vain vuosi, jolloin talon olemassaolo on ensimmäisen kerran merkitty rekisteriin.
Heti tutkimusretkemme alussa pääsimme tekemään sukelluksen suomalaisen talonomistajuuden historiaan – ja samalla talon oletettu rakennusvuosi 1920 sai selityksen.
Vuonna 1918 Suomessa tuli nimittäin voimaan niin sanottu torpparilaki eli laki vuokra-alueiden lunastamisesta. Torpparit ja mäkitupalaiset saivat lunastaa aiemmin suurille, vanhoille maatiloille eli taloille kuuluneet asuinrakennuksensa ja viljelysmaansa. Monet torpparit ja mäkitupalaiset käyttivätkin tuon lunastusoikeuden hyväkseen ja ostivat asumuksensa omakseen. Tästä syystä monien vanhojen talojen rakennusvuosi papereissa on vuoden 1920 tienoilla, vaikka talo on oikeasti ollut olemassa jo ennen tuota vuotta.
Tienpään talo ja tila (jonka nimi ei ehkä vielä tuolloin ollut Tienpää) on lohkottu yhdestä Suosmeren kylän talosta – Käyrästä.
Vanhin löytämäni kartta (joka ei ole vielä erityisen kiinnostava) on kartta Suosmeren isojaosta vuodelta 1769. Siinä Suosmeren mummulaa ei vielä näy. Lisään tähän linkin kartan verkkosivuun, kunhan löydän sen uudelleen.
Suosmeren mummula Senaatin kartastossa 1870 – 1919. Vanhat kartat -palvelun mukaan kartta on vuodelta 1904. Mummulan kohdalla näkyy nyt talo. Ulkorakennusta tähän karttaan ei näyttäisi merkityn.
Tässä vuoden 1914 kartassa Käyrän tilan lohkomisesta mummula näkyy nykyisenlaisena piharakennuksineen. Mummula, kuten kai kartan muutkin talot, on nimetty karttaan asukkaan mukaan. Mummulan kohdalla lukee siis Alenius, ja talo on saanut lohkomisessa numeron 74.
Mummula oli siis ollut torppa tai mäkitupa! Yhtäkkiä koulukirjojen sivuilta ulkoa opittu historia tulikin lähelle.
Perikunnan kauppakirjassa talon myyjäksi vuonna 1920 on merkitty Juho Erland Käyrä – joka oli muuten tullut Käyrän tilan isännäksi menemällä naimisiin tilan tyttären Teklan kanssa. Juho sai avioliiton kautta hallintaansa Teklan osuuden ja lisäksi osti Teklan ainoalle sisarelle kuuluneen toisen puolikkaan tilasta. Hänestä tuli siis koko Käyrän tilan omistaja. Myös esimerkiksi palaset Käyrän tilan menneisyyttä ovat mielenkiintoinen sivujuonne tässä meidän tarinassamme.
Talo oli saman suvun omistuksessa yli sata vuotta, ennen kuin se päätyi meille.
Vietettyäni nyt tammikuussa 2022 viikon verran petipotilaana kotosalla koronan merkeissä (ja vietyäni historiadokumenttien kiilusilmäisen penkomisharrastukseni jonkin kriittisen pisteen yli) jouduin liittymään Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen jäseneksi. Jäsenenä pääsin käsiksi vielä aiempaa useampiin digitoituihin kirkonkirjoihin, ja löysinkin heti lisätietoa Roosan ja Hermannin sukuhistoriaan. Osa tiedoista tarkentui, joten olen kirjoittanut tämän kappaleen blogitekstistä hyvin pitkälti kokonaan uusiksi 4.2. edes jonkinlaisen johdonmukaisuuden säilyttämiseksi. Tiedoksi vain, jos olet jo aiemmin käynyt lukemassa tämän postauksen – kannattaa lukea uudelleen!
Karttojen jälkeen seuraava johtolanka olivat talon entiset asukkaat. Jo kauppakirjoista ja talon omistaneen perikunnan antamista tiedoista olimme ymmärtäneet, että talo on ollut kyseisen suvun omistuksessa sata vuotta – siis vuodesta 1920 alkaen. 2020-luvulle saakka oli säilynyt tieto, että talon oli ostanut suvun isoisä, isoisoisä, isoisoisoisä Iisakki Hermanni Alenius puolisonsa Roosa Marian kanssa.
Hermanni ja Roosa, talon ensimmäiset asukkaat. Keitä he olivat? Mistä he tulivat? Tähän kysymykseen joitakin vastauksia antoivat kirkonkirjat ja henkikirjat. Koska kuvaus kahlailuistani digitoitujen tiedostojen arkistoissa ikävystyttäisi noin 99 % teistä lukijoista kuoliaaksi, kuvaan seuraavaksi vain monimutkaisen ja polveilevan dokumenttioperointini lopputulosta.
Iisakki Hermanni Bäckbro (myöhemmin Alenius)
Iisakki Hermanni syntyi 16. heinäkuuta 1861 torppari Iisakki Bäckbrolle ja hänen vaimolleen Maria Loviisa Kustaantyttärelle, joka puolestaan oli noormarkkulaisen Wrangin talon lampuodin tytär. Hermanni (tai Iisakki) oli perheensä kuudes lapsi. Vanhempia sisaruksia olivat vuosina 1850 – 1859 syntyneet Maria Sofia, Johan Fredrik, Edla Amanda, Kustaa Aleksander ja Fredrika Wilhelmina.
Torppari Isak Bäckbron ja vaimonsa Maria Lovisa Gustafsdotterin lapsi Isak Herman kastettujen luettelossa 16.7.1861.
Vuonna 1863 Hermannin ollessa kahden vanha kymmenvuotias isoveli Johan Fredrik hukkui elokuussa. Lokakuussa Maria-äiti synnytti perheen seuraavan lapsen Josefiinan ja kuoli kuusi päivää synnytyksen jälkeen.
Iisakki-isä avioitui heti seuraavan vuoden syyskuussa Marian 13 vuotta nuoremman siskon, Fredrika Wilhelmina Kustaantyttären kanssa. Fredrika oli siis Hermannin täti. Kesäkuussa syntyi jo ensimmäinen sisarpuoli Roosa, joka kuoli nelivuotiaana. Roosan jälkeen Fredrika synnytti perheeseen vielä neljä lasta: Jaakob Nestorin, toisen Roosan, Ida Karoliinan ja Frans Viktorin.
Iisakki Hermanni oli mukana Bäckbron talon rippikirjassa vuoteen 1896 saakka – siis 35-vuotiaaksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vuosien 1879 – 1888 rippikirjaan Hermannin kohdalle on merkitty sana oduglig – siis kelpaamaton tai jopa kelvoton. Mielenkiintoni heräsi heti!
Iisakki Hermanni -poika ja oduglig-merkintä Bäckbron talon rippikirjassa vuosina 1879 – 1888.
Rutinoitunut kirkonkirjojen lukija varmaan myhäilee nyt huvittuneena – nimittäin kun selvitin hiukan asiaa, kelpaamattoman merkinnän on rippikirjaan reunaan omalle rivilleen saanut ehkä jopa yli puolet tuolloin nuorista miehistä. Merkintä liittyy vuosien 1881 – 1901 asevelvollisuuteen ja sotaväkeen ottoon. Edellisenä vuonna 21 vuotta täyttäneet miehet olivat velvollisia osallistumaan vuosittaisiin kutsuntoihin, joissa sotaväkeen arvottiin 1500 – 1600 uutta alokasta. Määrä oli pieni suhteessa ikäluokkaan, ja siksi kriteerit valinnan suhteen pystyttiin pitämään hyvin korkealla. Esimerkiksi alle 151 cm pitkän miehet oli suoraan vapautettu asepalveluksesta, mutta käytännössä sotaväkeen päätyvät olivat aikansa mittapuulla hyvin pitkiä miehiä.
Niinpä Hermannikin on käynyt osallistumassa kutsuntoihin keväällä tai alkukesästä vuonna 1883, ja hänet on luokiteltu syystä tai toisesta liian heiveröiseksi sotaväkeen otettavaksi.
Roosa Maria Weckman (myöhemmin Rosenvall, vielä myöhemmin Alenius)
Joulukuun 22. päivänä vuonna 1869 Ulvilan Kuorilan kylässä torppari Kustaa Weckmanin ja Maria Henrikintyttären 25-vuotias tytär Amanda Maria synnytti aviottoman tyttölapsen. Lapsi ristittiin Roosa (tai Ruusa) Mariaksi.
Torpparintytär Amanda Maria Weckmanin avioton lapsi Roosa Maria kastettujen luettelossa 22.12.1869.
Roosa Marian äiti avioitui lokakuussa 1871 itseään vuotta nuoremman kaasmarkkulaisen Huhtalan talon rengin Johan eli Juha Rosenvallin kanssa. Juha muutti Amandan ja hiukan alle 2-vuotiaan Roosa Marian synnyinkotiin Weckmanin torppaan vävyksi. Perheeseen syntyi vuosina 1872 – 1883 seitsemän lasta: Johannes, toinen Johannes, Anton Nestor, Johan Nikolai, Karl Fredrik, Amanda Josefina ja Sigrid Selim. Molemmat Johannekset kuolivat jo pienenä.
Herran pyhälle ehtoolliselle 24. kesäkuuta vuonna 1885 lasketut rippikoululapset. Tyttöjen listalla on mukana myös muuan Roosa Maria Rosenvall Kuorilasta.
Toukokuun 18. – 19. päivä vuonna 1886 Juha Rosenvallin perhe muutti Ulvilasta Noormarkkuun Holmbergin taloon.
Juha Rosenvallin perhe Ulvilasta pois muuttaneiden joukossa toukokuussa 1886.
Juha Rosenvallin perhe Noormarkkuun muuttaneiden joukossa toukokuussa 1886.
Juhan ja Amandan pesueen ilmestyessä talon rippikirjaan keväällä 1886 toisen saman talon torpparin (Hermann Isaksson Lönnqvist) on merkitty muuttaneen pois samana kesänä. Ehkäpä Rosenvallit muuttivat hänen entiseen torppaansa vuokralaisiksi.
Sekä Roosa että Hermanni asuivat siis Noormarkun kylässä. Arvoitukseksi jäänee, miten he päätyivät yhteen – joka tapauksessa heidät vihittiin 22.11.1890.
Noormarkun Bäckbron torpparin poika Isak Herman Isakinpoika Alenius ja entisen torpparin tytär Rosa Maria Holmberg vihityissä 22.11.1890.
16. marraskuuta 1891 syntyi Roosan ja Hermannin esikoinen, Frans Walter ja 2. kesäkuuta 1894 toinen lapsi, Agda Maria. Huhtikuussa 1897 nelihenkinen perhe muutti Ulvilaan Suosmeren kylään.
Hermanni ja Roosa Käyrän talon mäkitupalaisina
Muuttivatko Roosa ja Hermanni vuonna 1897 suoraan Suosmeren mummulaan – oliko se siis jo silloin olemassa? Rakennettiinko Suosmeren mummula heidän perheelleen kodiksi? Millainen asumus mummula oli? Rippikirjoista en tähän kysymykseen löytänyt vihjettä.
Sitten mieleeni pälkähtivät henkikirjat. Henkikirjat ovat taloittain kirjattuja väestöluetteloita. Jos kerran Suosmeren mummulan tila ja talo oli lohkottu Käyrän tilasta, Hermannin ja Roosan piti kaiken logiikan mukaan olla mukana Käyrän talon henkikirjoissa ainakin jossain kohtaa ennen vuotta 1920.
Bingo! Vuonna 1897 Käyrän eli Björkmanin talon henkikirjaluetteloon ilmestyy ensimmäisen kerran mäkitupalaispariskunta Iisakki ja Ruusa Alenius. He olivat siis mäkitupalaisia!
Mäkitupalaiset Iisakki Alenius ja vaimonsa Ruusa perheineen Käyrän talon henkikirjaluettelossa 1897.
(Lyhyesti sivuhuomautuksena yhtäkkiä mukaan pompsahtaneesta Alenius-sukunimestä: Alenius oli meille heti etsintäprojektin alussa tuttu sukunimi, mutta Hermannille ja Roosalle se oli ilmeisesti tuolloin uusi, ehkä itse valittu nimi. Sukunimet yleistyivät vasta 1900-luvun vaihteessa – useimmiten ihmiset nimettiin sitä ennen talojen mukaan, jos nimen perusteella erottelulle oli tarvetta. Tietääkö joku, mistä sukunimi Alenius mahtoi Hermannille ja Roosalle tulla?)
Mäkitupalaiset olivat siis talojen vuokralaisia, joilla ei ollut juurikaan viljeltävää maata, toisin kuin torppareilla. Mäkitupia rakennettiin asumuksiksi maaseudun köyhälle työväestölle erityisesti täällä Länsi-Suomessa. Oliko Suosmeren mummula Roosan ja Hermannin asumus heti heidän tultuaan Käyrän talon vuokralaisiksi– oliko se siis olemassa jo vuonna 1897? Tätä emme tiedä varmaksi. Tiedämme, että Hermanni ja Roosa olivat Käyrän talon mäkitupalaisia vuodesta 1897 eteenpäin, kunnes ainakin vuonna 1920 Hermannin status henkikirjaluettelossa on vaihtunut mäkitupalaisesta työmieheksi. Samana vuonna hän lunasti mummulan torpparilain nojalla itselleen. Henkikirjojen läpikahlailu vuosien 1897 – 1920 välillä on minulla vielä kesken – ehkä sieltä voisi vielä löytyä jotain johtolankoja talon iästä.
Vuosina 1897 – 1910 Roosan ja Hermannin perheeseen syntyi vielä kuusi lasta. Perheen neljäs lapsi, vuonna 1899 syntynyt Helmi Pauliina oli se, josta tuli puolisonsa kanssa mummulan seuraava omistaja Hermannin ja Roosan jälkeen.
Jännittävä seikkailu digitoitujen dokumenttien parissa johti meidät talon historiassa tähän saakka. Seuraavat talon ikää valottavat johtolankamme saimme Porin museon rakennuskonservaattorilta, joka kävi kesän alussa mummulavierailulla. Mitä vihjeitä talon rakennustapa antoi mummulan iästä? Nytpä vasta jännitys oikein tiivistyy.
Rakennuskonservaattorin mukaan talossa vaikuttaisi olevan eri aikoina tehtyjä muutoksia
Konservaattorin vierailu oli perin juurin jännittävä. Asiantuntijan mukaan talossa vaikuttaisi olevan mahdollisesti eri aikoina tehtyjä muutoksia ja muokkauksia, jotka hankaloittavat ajoitusta, mutta on mahdollista, että talon perusrunko on niinkin vanha kuin 1850-luvulta. Muun muassa talon kapea malli, sisäkaton rakenteessa olevien ns. syömärien (puut, joiden varaan sisäkattolaudoitus on ladottu) malli ja myös vintissä edelleen osittain näkyvillä oleva vanha päätyseinien rakenne (katto on mahdollisesti jossakin vaiheessa uusittu ja entisen harjakorkeuteen ulottuvan päätyjen hirsiseinän tilalle on rakennettu nykyaikaisemmat kattotuolit ja päätyseiniin vaihdettu laudoitus) viittaavat 1800-luvun puolivälin tienoille. Joka tapauksessa talo on vähintään 1800-luvun puolelta.
Konservaattorilta saimme myös hyviä vinkkejä talon kunnostukseen. Niihin palaamme varmasti tarkemmin vielä tuonnempana.
Megayllätys keväällä 2022
Tähän vaiheeseen selvittelymme siis jumiutui. Myöskään Käyrän talon nykyinen omistaja ja suvun viimeisin vesa ei löytänyt omista arkistoistaan lisävaloa mummulan iänmääritykseen. Jatkosuunnitelmissa oli tehdä mm. ekskursio maakunta-arkistoon lisävihjeiden toivossa.
Sitten odottamaton onni kohtasikin meitä, ja mummulan ikä selvisi kertaheitolla, pyytämättä ja yllättäen! Nyt tuntuu hassulta, että emme tulleet edes ajatelleeksi verottajaa. Jos joku instanssi tässä valtakunnassa tietää tällaiset asiat, se on tietysti verottaja. Meille molemmille kolahti nyt maaliskuussa postilaatikkoon mummulan ensimmäinen kiinteistöverolasku. Itse vilkaisin vain laskun loppusumman ja jätin paperit odottamaan maksuhetkeä. Pasi sen sijaan skannasi tiedot tarkemmin, ja kappas kummaa – papereissa lukee mummulan valmistumisvuosi selkeällä suomen kielellä, tai ainakin selkeillä arabialaisilla numeroilla:
1843
Siinä on talovanhuksemme syntymävuosi. Se on siis tänä vuonna 179-vuotias.
Ikä on ällistyttävä! En oikein tajua sitä vielä. Miten tämä nyt yhtäkkiä näin selvisikin? Mieleen tursuaa lisää kysymyksiä: Keitä talossa on asunut ennen Roosaa ja Hermannia, millaista historiaa talo on päässyt todistamaan, millainen talo on alun perin ollut, mitä muutoksia siihen on tehty…
Näiden selvittely jatkuu edelleen. Talon historia muuttui juuri, jos mahdollista, vielä entistäkin kiinnostavammaksi.
Tiedätkö jotain Suosmeren mummulasta, Hermannista ja Roosasta tai vaikkapa mielenkiintoisia yksityiskohtia Suosmeren historiasta? Hyviä tarinoita? Jätä kommentti!
Hei vaan .
Olettepa tehneet aika urakan meidän suvun historiantutkimuksesta, suuret kiitokset siitä minukin puolestani sehän muuttui kertaheitolla mielenkiintoiseksi. Me näimme silloin viime keväällä vai oliko se edellisenä kun kaupat oli tehty voitte kaikin mokomin soittaa mulle tiedän jotain talon tarinoita ja muistikuvia on 60 luvulta lähtien . Vanha äitini syntyi talossa v. 35 ja siitä saa kanssa puhekaverin tarvittaessa. terv. Matti Suominen p 0442423779
Kiitos Matti! Tämä on ollut meille hyvin jännittävä pikku historiaprojekti, vaikka teidän sukunne onkin meille muuten vieras. Talon ikä ja historia ovat meille hyvin kiinnostavia asioita. Suunnitelmissa on tehdä vielä mm. pieni ekskursio maakunta-arkistoon, josko sieltä saisi jotain lisävihjettä aiheesta. Kun lisäksi pääsemme kunnostusprojektissa alkuun, talosta itsestäänkin voi löytyä vielä lisää tietoa rakennusajasta.
Tarinat ehdottomasti kiinnostavat. Otamme sinuun myöhemmin yhteyttä!