Kuvia mummulasta ennen kunnostusta kesältä 2021
Kokoan tähän kuvia mummulasta ennen siivoamista ja kunnostustöiden aloittamista. Kuvat ovat kesältä 2021, jolloin talo oli ollut asumattomana muutaman vuoden.
Talon ainoa sisäänkäynti kulkee kuistin läpi. Kuisti on rakennettu muuta taloa myöhemmin. Kuistikaan ei kuitenkaan ole uusi – ikkunoiden lasi on jo vanhaa.
Kuistilta astutaan sisään eteiseen eli porstuaan. Heti kuistin oven vasemmalla puolella sisään tullessa on ovi, jonka takana ovat portaat vintille. Eteisestä kuljetaan suoraan keittiöön, tupa jää oikealle.
Talon huoneet ovatkin mielenkiintoinen juttu. Ainakaan nyt, kirjoitellessani tätä tekstiä ennen korjausprojektin alkamista, en tiedä, milloin talo on tarkalleen ottaen rakennettu. Vanhoista mäkituvista huoneineen olen löytänyt toistaiseksi aika vähän luettavaa (kirjasto on vielä läpi koluamatta), mutta 1800-luvun torpista ainakin tiedän, että alun alkaen niissä on tyypillisesti ollut vain yksi huone, tupa. Myöhemmin tuvan toiseen päätyyn on rakennettu ehkä eteinen ja toiseen päätyyn toinen tupa, pakari, eli leivinuunillinen huone leipomista varten – ilmeisesti siis keittiön esiaste. Eteisestä on voitu vielä erottaa kamari, jos tilaa on ollut.
Joka tapauksessa 1800-luvun torpissa ja mäkituvissa ei ole ollut keittiötä. Mummulassa keittiö kuitenkin nykyisellään on, ja keittiössä vanha liesi. Eteisessä vinttiin menevien portaiden alla on kaksi komeroa, joista toinen on keittiön seinää vasten. Komeroon on toinen ovi keittiön puolelta, ja komero onkin ollut ainakin viimeiset vuodet keittiövälinekaappina. Ovi eteiskomerosta myös keittiön puolelle on kuitenkin voitu rakentaa vasta joskus myöhemmin.
Onko keittiö siis ollut aina keittiö? Jos ei, missä käytössä keittiönä nykyisellään toimiva huone on ollut? Onko talo jaettu jo rakennusvaiheessa huoneiksi, vai onko sisäseiniä lisätty jossain vaiheessa myöhemmin?
Vesiputken vetämistä kaivolta taloon harkitaan vielä. Yksi, ainakin nyt aika hyvältä idealta tuntuva vaihtoehto on jättää talo ilman vettä ja palauttaa keittiö esimerkiksi kamariksi, jos se on alun perin sellainen ollut. Toivottavasti tähän huone- ja erityisesti keittiöasiaan tulee kunnostustöiden edetessä lisävalaistusta!
Sekä eteisestä että keittiöstä pääsee tuvan puolelle. Jokaisessa oviaukossa on muuten suljettava ovi – tämä on ollut varmasti olennaista talvella lämmön pitämiseksi sisällä.
Mummulassa on kolme tulisijaa: keittiön tehdasvalmisteinen liesi, olohuoneen vaaleansininen kaakeliuuni ja kamarin pönttöuuni. Yksi lähitulevaisuuden asioista on kutsua nuohooja tarkistamaan uunien ja muurien kunto.
Mummulassa on muuten sähköt. Ei sisävessaa.
Mummulan kaikki seinät on levytetty ja tapetoitu, lattioilla on muovimatto ja katossa kattopaperi tai -pahvi. Yksi kiinnostava yksityiskohta on se, että huoneiden sisäkatto on rakennettu viistosti kohti ulkoseiniä laskevaksi.
Lattia viettää yhtä nurkkaa kohti, ja lattia täytyykin avata ja suoristaa. Talo on aavistuksen verran vinossa, minkä huomaa esimerkiksi tuvan ikkunasta – ikkuna on pusertunut hiukan vinoon, eikä ikkunaa saa avattua kovin helposti. Talo ei ole kuitenkaan niin vinossa, että sitä näillä näkymin ryhdyttäisiin suoristamaan, ja painuminen lienee loppunut. Lattian oikaisu saa riittää. Ikkunatkin tullaan luultavasti vaihtamaan.
Lopuksi tuvan takana on vielä kamari. Kamarista ehdimme ottaa niin kattopaperia kuin tapetteja ja seinälevyjäkin jo hiukan auki. Alla on hirsi ja ulkoseinässä lisäksi vanha lattialankku. Tästä huoneesta tulee pönttöuuneineen ihana, kunhan remontti etenee.
Yksi mielestäni hauskimmista asioista mummulaprojektissa on se, että mummula on pieni. Myös tuleva korjaustyö säilyy monivaiheisuudestaan huolimatta hallittavampana kuin suuressa talossa. Näkyvää jälkeä saadaan aikaiseksi verrattain vikkelästi. Sormet syyhyävät jo päästä tuumasta toimeen.
Merja